Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Laitasaaren kylähistoriakirjat 1-3

    • 1. kirja (julk. 2017) tilat Vauhkola no 53 – Honkarinta no 78 – toinen päivitetty painos (2023), jossa myös kantatilat (412 s.) 30 eur
    • 2. kirja (julk. 2019) tilat Ketola no 27 – Siekkinen no 52, Laitasaaren, Hyrkin ja Huovilan koulut, molemmat pappilat, Koivikon maatalouskoulu (532 s.) 40 eur
    • 3. kirja (julk. 2022) tilat Kärnä no 1 – Tapio no 26, ulkometsätorpat ja ns. muut talot (646 s.) 40 eur
    • 1590 sivua Laitasaaren historiaa
    • kovakantisia, mv-kuvitus
    • hintaan lisätään mahd. postituskulut
    • lue muistutus tekijänoikeuksista

    Voit myös noutaa kirjasi Soljalta Laitasaaresta (Ylilaukantie 1, 040 5128 734).

    Tilauslomakkeeseen tästä

    Tulossa: Laitasaaren Wanhat valokuvat -kirja (ei vielä tilattavissa)

    P.S. 24.5.2023 Sivuston tekniikkapäivitys on tehty.

  • Greta Inkilä Tiger 70v

    70-vuotta täyttää Oulussa tänään leskirouva Greta Inkilä (kuvassa nuorena neitona). Hän on syntynyt Revonlahdella. Jo nuorena hän muutti Ouluun ja meni täällä naimisiin komissionimaanmittari Oskar Tigerin kanssa. Miehensä Muhoksella omistamalla Heljä-Huovilan tilalla rouva Tiger sitten vietti elämänsä parhaat vuodet uhraten kaiken tarmonsa maatilan ja perheensä hyväksi. Miehensä kuoleman jälkeen rouva Tiger muutti Ouluun pitäen täällä koululaisten täyshoitoa. Myöhemmin hän meni uudelleen naimisiin satulaseppä Petter Inkilän kanssa ja viettää nyt vanhuutensa päiviä poikiensa luona.

    Vapaussodan valmistusaikoina rouva Inkilä joutui usein vuonna 1917 antamaan asunnon ja suojaa sekä saksalaisille että itävaltalaisille sotapakolaisille, joita Oulunkin kautta avustettiin Ruotsiin. Hänen asuntonsa – Lanton vinttikamari, rouva asui Lanton talossa – oli myöskin aina avoinna pommarijääkäreille. Suurin osa vuonna 1917 salaa Ouluun tuoduista kivääreistä ja pommeista toimitettiin juuri hänen huostaansa. Monet taiteilijat ja taiteilijattaret tuntevat hyvin ”täti Tigerin”, hyvänä emäntänä ja taiteita rakastavana ihmisenä. Kaleva puolestaan lausuu onnittelunsa. (9.7.1939 Kaleva s. 5 ja Kaiku s. 3)

    Matkailijayhdistyksen uusi matkailijakoti Muhoksella

    Ulkomaalaiset koskimatkailijat, etenkin englantilaiset olivat ihastuneet Oulujoen vesireittiin. Moni asettui jokivarteen kesäkaudeksi lohia onkimaan.

    Matkailijakoteja on tätä nykyä ollut ainoastaan Vaalassa, kun Utajärven Merilässä ollut matkailijamaja pari kolme vuotta sitten lakkasi. Mutta kun Muhoksella, venematkan päätepisteessä, jossa matkustajat tulevat usein joko yöpymään tai odottamaan pitemmän tai lyhemmän ajan laivojen lähtöä Ouluun, ei ole ollut erikoista matkustajakotia, missä olisi ollut saatavana kunnollista ruokaa ja yösijaa, on tässä kohden vallinnut tuntuva puute, joka on herättänyt matkustajissa tyytymättömyyttä, jopa saanut monen heistä varsinkin matkustajatulvan aikana taivaltamaan suoraan Ouluun.

    Nyt on kuitenkin tällainen puute poistettu, sillä Muhokselle on matkailijayhdistys sen täkäläisen innokkaan asiamiehen, raatimies T. Lundbergin toimesta, järjestänyt ajanmukaisen matkustajakodin, joka on ollut avoinna yleisölle viime kuun puolivälistä.

    Toissailtana klo 7 ajoissa Laine höyryaluksella Öhrnbergin laituriin Muhokselle, oli siellä vastassa kauppias J. Öhrnberg, joka johdatti vieraat kotiinsa tervetulleelle ja maukkaalle illalliselle, johon voi kyllä olla tyytyväinen kuinka vaativa matkailija hyvänsä. Mainitusta paikasta nim. joka kuuluu tavallaan matkailijakodin yhteyteen, tarjotaan matkustajille kohtuullisesta maksusta aamiaista, päivällistä ja illallista, kodissa itsessään sitävastoin on saatavana ainoastaan yösija, kahvia, teetä ja virvokkeita.

    Viimeksi mainitusta paikasta suuntasimme sitten matkamme lähellä olevaan matkustajakotiin, joka sijaitsee valtion ent. maanviljelyskoulun, nyk. karjakkokoulun alueella, kauniilla niementapaisella, korkealla rannikkotöyräällä, kuuluen koulun rakennuksiin, mutta on se nyt matkailijayhdistyksen toimesta luovutettu vuokralle yksityiselle henkilölle, joka huolehtii matkustajain mukavuudesta.

    Parempaa paikkaa kodille olisi tuskin voitu löytää koko Muhokselta. Ympäristö kauniine istutuksineen, laaja näköala joelle ja lähiseutuun tulee varmaankin tekemään paikan matkailijain suosimaksi, kunhan se kerran sinne opastuvat.

    Koti, jonka hoitajana toimii rva Greta Tiger, tekee kohta sinne astuttua kodikkaan vaikutuksen hauskoine, yksinkertaisine, mutta aistikkaine sisutuksineen, joista matkailijayhdistyksen hankkimat sängyt ovat ensiluokkaiset. Yösijaa voipi nykyisin saada 13 henkeä, jakautuen vuoteet neljään huoneeseen, joista kaksi suurempaa salia. Tarpeen tullen voidaan kuitenkin vuodeluku korottaa 16, kun vinttikamarin, josta varsinkin on ihana näköala, otetaan käytäntöön. Ennen kaikkea ansaitsee tässä tulla mainituksi kodin hauska parveke, muodikkaine korihuonekalustoineen, jossa talon vierasvarainen emäntä tarjoili meille virvokkeita talon iloisen nuoren herran seuraa pitäessä.

    Aamulla voi kodista päästä jatkamaan matkaansa kaupunkiin klo 6 tai 7 aikana lähtevistä aluksista aivan kodin lähettyvillä olevasta meijerin laiturista, joten paikka siinäkin suhteessa on sopiva matkustajakodiksi.

    Lopuksi toivon, että tämä hyvin varustettu ja täysin yleisöä tyydyttävä matkustajamajala aiheuttaisi entistä suuremman matkailijaliikkeen luonnonihanalle Muhokselle ja että koskenlaskijat ja Leppiniemen huvimatkailijat käyttäisivät sitä paikkakunnalle pysähtyessään hyväkseen, jotta matkailijayhdistyksen ponnistukset ajanmukaisen kodin hankkimiseksi matkailijoille vastaisivat sen toiveita. (Kaiku 17.7.1913, s. 2)

    – Tiera

    J.K. Varatuomari Torsten Lundberg (s. 30.7.1865 Raahe, k. sydänkohtaukseen 28.1.1929 Oulu) oli Oulun tunnetuimpia liikemiehiä, työskenteli Oulun kaupungin raastuvanoikeudessa 1895-1918, sen jälkeen liikemiehenä; harjoitti maanviljelys- ja rautakauppaa, Oulun Matkailijayhdistyksen asiamies 1912-, Ruotsin varakonsuli 1915, Oulujoen Höyryvene Oy:n toimitusjohtaja, Oulun kaupungin Säästöpankin johtaja 1921-29. Puoliso Verna Olga o.s. Hildén, tytär Karin. Polttohaudattiin Helsingin krematoriossa, laskettiin sukuhautaan Haaralassa 4.2.1829, pastori Heikinheimo puhui haudalla. Kalevan artikkeli Torsten Lundberg 50-vuotta, sisältää kuvan.

  • Elsi Lehikoisesta Koivu ja Tähti -henkilö

    Muhoksella joka toinen vuosi jaettavan Koivu ja Tähti -henkilön tunnustuksen vastaanotti 8.6.2024 Elsi Lehikoinen.

    Elsin kuva linkitetty Tervareitin sivulta, lehden ja kuvaaja Laura Halosen luvalla, lue artikkeli tästä (lehden tilaajille).

    Elsi on tuttu monelle laitasaarelaiselle; mukana niin Laitasaaren Martoissa että Laitasaari-Seurassakin. Martoissa hänellä on jäsenyyttä pian 50 vuotta, lieneekö jo Suomen ennätys! Elsi on myös Muhoksen kotiseutuyhdistyksen kantavia voimia; arvokasta kotiseututyötä yli 20 vuotta, sihteerinä vuodesta 2006 lähtien.

    Elsi yhdessä Leskelän Kalevin kanssa on lähettänyt sivustolle kaikkiaan 33 artikkelia! Lämmin kiitos Elsille ja ihanaa kesää!

    Koivu ja Tähti -nimitys voidaan antaa kunnianosoituksena henkilölle, joka on huomattavalla tavalla edistänyt Koivu ja Tähti -perinnettä, tuonut esille Muhoksen historiaa ja omaleimaisuutta. Hänen toiminnallaan on myös merkittävää kulttuurista vaikutusta paikallisesti ja maanlaajuisestikin.

    Aikaisemmat tämän nimityksen saaneet ovat Armi Kuusela (1996), Arto Paasilinna (1999) ja Terttu Jurvakainen (2008). Benjam Myllyselkä ja Kirsti Mäkinen, kunniamaininta Alli ja Väinö Karppinen (2014), Kalevi Leskelä (2016), Kaarlo Mertaniemi (2018), Raimo Ranta (2020) ja Solja Holappa (2022)

  • Laitasaaren Mylly- ja Sahaosuuskunta

    Kuvassa Laitasaaren meijerin isännistöä, useita samoja henkilöitä kuin myllyosuuskunnassa. Klikkaa kuvaa!

    Laitasaaren Mylly- ja sahaosuuskunnan r.l. perustava kokous pidettiin Yrjänän talossa 4.11.1921. Läsnä olivat Juho Yrjämä (Yrjänä), Wäinö Mäkelä, William Laukka, Emanuel Wänttilä, Jaako Holappa, Heikki Määttä (Sarala), Kustaa Sieppo (Ojala), Jaako Sakari, Juho Tapio, Heikki Määttä, Aappo Rahko, Aappo Kinnunen, Juho Määttä. 1

    Osuuskunta osti 14.11.1921 Muhoksen kunnalta Ähkysen tilasta 0,2 ha:n maapalan, johon mylly rakennettiin. Kauppakirjan allekirjoittajina olivat Muhoksen kunnanvaltuuston valtuuttamina Frans Puhakka ja Myllyosuuskunnan puolesta Aappo Kinnunen ja Juho Yrjämä. Kauppahinta 1 000 mk maksettiin 3.11.1922 ja lainhuuto Myllypalstan 37:3 palstatilaan saatiin 20.1.1926. 2

    (lisää…)
  • Kommentointi suljettu

    Suljin väliaikaisesti kommentoinnin, koska itänaapurin kuikelot koettavat spämmätä sivustolla. Joudun siivoamaan roskaposteja kymmenittäin / sadoittain joka päivä. Spämmäys alkoi – yllätys, yllätys – keväällä 2022.

    Jos sinulla on kysyttävää, laita meille sähköpostia.

    Sillä välin voitte lukea tästä millaista hävitystä itänaapuri aiheutti mm. Isonvihan aikana, paitsi että tappoivat väkeä satamäärin, useasta perheestä ryöstettiin lapsia.

  • Alli Lydia muistelee (2)

    13.3.2001 muisteluksia lapsuudestani ja syntymäkodistani Reiniltä (Seppo J. A. Karppinen)

    …jatkoa ensimmäiseen osaan.

    Pulpettikaverini oli Keräsen Reino, serkkuni. Oli sovittu että asuisin setäni Emil Parviaisen talossa, josta pitäen kulkisin alakoulua. Setäni sairasti vaikeaa reumaa ja lisäksi keuhkotautia. Käärmelän Iida-täti oli niin ihana ihminen että minäkin vain menin Iida-tädin taloon. Sain siellä nukkua serkkuni Ainon kanssa. Serkkuni Esti (Ester) taisi olla noin kolmen vuoden ikäinen ja kun hyvä Iida Arola, isäni sisko, oli lapseton. Hänen Jaakko-poikansa (adoptoitu) oli oppikoulussa Haapavedellä. Tädin hoidossa olivat orvoiksi jääneet Reino Aaprami, Enni Maria ja Eino Matias. Näin ollen Iida-tädin hoitoa tarvitsivat monet orvot. Myös Martti-veljeni kävi koulua Hyrkissä, koska sinne oli lyhyempi matka kuin Laitasaaren kouluun. (Huom! Allin pitäisi olla ao. koulukuvassa v. 1938)

    (lisää…)