Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

  • Laitasaaren kylähistoriakirjat 1-3

    • 1. kirja (julk. 2017) tilat Vauhkola no 53 – Honkarinta no 78 – toinen päivitetty painos (2023), jossa myös kantatilat (412 s.) 30 eur
    • 2. kirja (julk. 2019) tilat Ketola no 27 – Siekkinen no 52, Laitasaaren, Hyrkin ja Huovilan koulut, molemmat pappilat, Koivikon maatalouskoulu (532 s.) 40 eur
    • 3. kirja (julk. 2022) tilat Kärnä no 1 – Tapio no 26, ulkometsätorpat ja ns. muut talot (646 s.) 40 eur
    • 1590 sivua Laitasaaren historiaa
    • kovakantisia, mv-kuvitus
    • hintaan lisätään mahd. postituskulut
    • lue muistutus tekijänoikeuksista

    Voit myös noutaa kirjasi Soljalta Laitasaaresta (Ylilaukantie 1, 040 5128 734).

    Tilauslomakkeeseen tästä

    Tulossa: Laitasaaren Wanhat valokuvat -kirja (ei vielä tilattavissa)

    P.S. 24.5.2023 Sivuston tekniikkapäivitys on tehty.

  • Alli Lydia muistelee (1)

    13.3.2001 muisteluksia lapsuudestani ja syntymäkodistani Reiniltä

    Nimeni on Alli Lydia Karppinen o.s Parviainen. Olen syntynyt tammikuussa 1928 Laitasaaren Reini-nimisessä talossa, jonka isäni Jaakko Albert Parviainen osti vuonna 1927.

    Reini oli silloin myytävänä, koska Suorsat, silloiset asukkaat, jotka olivat muuttaneet Reinin taloon asumaan Säräisniemeltä lähteneinä päästäkseen lähemmäksi Oulua, halusivat muuttaa pois. Heitä ennen taloa omistivat Knuutilat, jotka tulivat Oulujoelta.

    Kainuusta tuli Suorsan perheen mukana myös Tilda Valtanen ja tyttärensä Hilda. Hilda löysi palveluspaikan Oulusta. Sai työpaikkoja ja taisipa avioituakin Ouluun.

    Reinin talossa asui kaksi perhettä, Mertaniemen Pekka perheineen kankaan puoleisessa päässä Hänen vaimoaan en ehtinyt näkemään mutta muistan Mertaniemen eli Saunakankaan perheen jäseniä: tytöt Tilda, Iida ja Liisa, sekä Jussi joka oli ollut Ameriikassakin, mutta koska siellä tuli kaivoslakko, palasivat melkein kaikki Suomen miehet takaisin kotimaahan. Monet menivät kaivoslakon päätyttyä takaisin Ameriikkaan, niin oma isänikin. Naiset ja kotona pysyneet nuoret hoitelivat täällä taloutta.

    Mertaniemen Tilda-tyttö kuoli heinäkuussa 1930, muistan hänen hautajaisensa. Pihalla oli koivuista tehty, kuin juhannusmaja, ja siinä valkoisessa arkussa lepäsi nuori, kalpea vainaja ja hänelle veisattiin. Juoksin kiireesti oman äidin luo, sillä itketti kun arkku suljettiin.

    Kuluivat vuodet. Muistan kun isä oli ostanut Rovan talon hirret huutokaupasta ja useat miehet kuljettivat ne hevosilla Reinin pihapiiriin. Oli hirsikinkerit. Alettiin rakentaa hirsistä uutta taloa, oli kirvesmiehiä töissä. Kauniina kevättalven aamuna isä koputti saappaan kärjellä pirtin oveen. Äiti meni avaamaan. Isä painoi toisella kädellä peukaloa, sillä peukalon pää oli täysin poikki. Martti-veli osasi jo aisoa Maiju-hevosen. Äiti lähti viemään isää Päivärinteelle lääkärin luo, joka ompeli noin 3 sm pitkän peukalonpään paikoilleen. Sitä peukaloa paleli aina kovasti pakkasella, koska veri ei siinä kiertänyt hyvin. Leskeksi jäätyään isä kuitenkin lypsi lehmiä aivan hyvin tarkkaan peukaloillaan.

    Oma, hyvin rakas äiti sairastui keuhkotautiin. Me lapset Martti, Rauha ja minä Alli ja pikkuveljemme Kaarlo Jaakko, jäimme itkemään. Minä piilouduin rakennuksen hirsien väliin itkemään. Äiti kyseli ”Missä Alli on”? Häpesin niin paljon itkuani, että pysyttelin piilopaikassani, johon pakenin usein lapsen suruineni. Kului aikaa keväästä syksyyn. Äiti tuli Päivärinteeltä kotiin. Viikko viikolta, päivä päivältä äiti riutui. Olin silloin noin 7 vuotias.

    Äidin hautajaisten jälkeen menin alakouluun. Opettaja Kirsti Alakojola oli käynyt kotonani ja toi meille, Rauha-siskolleni ja minulle, kauniin lukukirjan. Se oli meillä ahkerassa käytössä. Pieni Kaarlo-veljeni opetteli siitä myös aakkoset. Koska äiti sairasti tubia, ei meidän ollut soveliasta päästä alakouluun. Äidin hautajaiset olivat tammikuun 9. päivänä ja isä vei minut seuraavana aamuna Oulujoen pohjoispuolella olevaan alakouluun. Minua ujostutti kovasti. Jalkani palelivat pahasti tammikuun pakkasissa. Toivolan Olavi hieroi kylmällä jalkojani Hyrkin alakoulun eteisessä.

  • Laitasaaren historiasivusto 12 vuotta

    Laitasaaren historiasivusto täyttää 12 vuotta tänään lauantaina 23.3.2024.

    Kylähistoriaprojektimme on ainutlaatuinen Suomessa; ehkä koko maailmassa. Toki kiinnostaisi, onko missään muualla tehty näin perusteellista ja laajaa kylän asujaimiston tutkimusta ja kerätty tuhansia valokuvia? Ensimmäinen kirjallinen maininta Laitasaaresta on Limingan talvikäräjiltä 21.1.1543, eli 481 vuotta sitten! Voit lukea käräjäpöytäkirjan tästä.

    Kyläkirjat on koottu ja painatettu suunnitellusti; aikatauluissa tosin hieman heittoja, jotka ovat aiheutuneet pääkirjoittajien muista työkiireistä.

    Vielä on viimeinen rutistus edessä; kuvakirja kylän upeista kuvista! Sitä odottavat monet, palautteesta päätellen. Kuvia on valtavasti, tulee haastetta valita ne oikeat ja sopivimmat. Alla muutamia kuvia, joiden (kaikkia) henkilöitä ei ole tunnistettu. Klikkaa kuvia, niin näet kuvatekstit. Mikäli tunnistat, kommentoi sivun loppuun – tai laita sähköpostia info (at) laitasaari.fi Julkaisen myöhemmin vielä lisää tunnistamattomia kuvia, myös Amerikasta. Klikkaa linkkiä lisää niin näet kaikki kuvat.

    (lisää…)
  • Kutsu: Laitasaari-Seuran vuosikokous 13.4.2024

    Laitasaari-Seura ry:n vuosikokous lauantaina 13.4.2024 osoitteessa Yli-Laukantie 1, MUHOS (Soljan luona) – kartta

    Hallitus kokoontuu klo 13:00 ja vuosikokous klo 14:30.

    Vuosikokoukseen voivat osallistua kaikki seuran jäsenet, mutta kahvitarjoilun vuoksi ole hyvä ja ilmoittaudu osoitteeseen info@laitasaari.fi

    Käsitellään lakisääteiset vuosikokousasiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa!

  • Varkaita Kangasparviaisessa (1882)

    Kuvassa Kangasparviaisessa no 2 asuvat Aappo Aaponpoika Parviainen ja vaimonsa Maria Aapontytär Nauska perheineen. Klikkaa kuvaa, niin saat tekstit esille.

    Wiime yönä warastettiin allekirjoitetun talosta seuraavaa tawaraa:

    Mustat pohjawaate-takki ja -housut, 10 kyynärää harmaapohjaista, siniruutusta karttunaa (p.o. kattunaa, painettua puuvillakangasta), 1 musta waimonpuolen werkaröijy, 6 waimonpuolen liinapaitaa, 1 liinalakana, 1 musta lastinkisaali, 1 musta silkkihuiwi, useoita huiweja, kaffea 5 naul. ja ohraryynejä 5 naul., nastapotuusit, sitolkka ja suitset y.m.

    Tiedoksiannolla että joka näistä kaluista ja warkaista saapi joitain tietoa, ilmoittakoon palkintoa wastaan minulle. Muhos, Kosulankylä 14 p. heinäkuuta 1882.

    Aappo Parwiainen,
    Talokas 1 2

  • Myymälänhoitaja Olga Maria Apaja

    Liitto 4.2.1937, s. 3, Kaleva 9.2.1937, s. 3, Osuuskauppalehti 17.2.1937, s. 24 (tekstit yhdistetty ja tarkistettu)

    Eilen vaipui kuolemanuneen Muhoksella Muhoksen Laitasaaren myymälän ent. myymälänhoitaja Olga Maria Apaja (s. 22.9.1871, k. 3.2.1937) noin 65 vuoden ikäisenä. Hän oli ollut pari vuorokautta sairasvuoteessa, jossa sydänhalvaus hänet eilen kohtasi. Neiti Apaja oli 25 vuotta Muhoksen Osuuskaupan palveluksessa, siirtyen kuusi vuotta sitten eläkkeelle. Hän sai silloin myös SOK:n ansiomerkin pitkäaikaisesta toiminnastaan kauppa-alalla. Neiti Apaja oli vaatimaton, pidetty ihminen, joka uhrasi aikansa etupäässä toimelleen. Viime vuosina hän yhdessä sisarensa kanssa hoiti kotitaloaan Apajaa. Aina avuliasta ja ystävällistä ”Mari tätiä” kaipaa omaisten ohella laaja ystävien ja tuttujen piiri.
    Liitto menetti hänessä pitkäaikaisen ystävän ja asiamiehen. Lähinnä jäivät häntä kaipaamaan kaksi sisarta ja veli perheineen.

    (lisää…)