24.7.1934 Kaiku
Viime sunnuntai (22.7.1934) vietettiin Muhoksella kirkkojuhlan merkeissä. Sen temppeli vietti 300-vuotisjuhlaansa. Varhaisesta aamusta alkaen vaelsi juhlapukuista kansaa kirkkomäelle, jossa köynnöksin kaunistettu portti kutsui seurakuntalaisia tuomaan kiitollisuutensa Korkeimmalle sen johdosta, että se paikka jossa heidän esi-isänsä ja he itse ovat saaneet maista taakkaansa keventää tai kiitollisuuttaan tuoda, on saanut seistä pystyssä sodan rajumyrskyjenkin pauhatessa ja kansaamme kohdanneiden suurtenkin koettelemusten kestäessä.
Kirkkokin oli puettu juhla-asuun, kaunistettu lehvin ja köynnöksin. Rovasti K. A. Strömmer esitti historiikin kirkon 300-vuotiselta taipaleelta.
Erikoista huomiota herätti juhlaväen keskuudessa maanviljelijä Elias Vainion valmistama onnistunut puuveistos kirkon tapulin ulko-oven pielessä ja saa se nyt tästä lähtien olla ”kerjäläisukkona” kun vanha ”ukko” on hävinnyt ja lahonnut vuosia sitten pois.
Juhlat olivat kauttaaltaan onnistuneet. Sää oli aurinkoinen ja tyyni ja lähes viikon kestäneet erinomaiset heinäpoudat olivat virittäneet seurakuntalaiset juhlamieleen. Juhlavieraita olikin saapunut 7-800 henkeä ollen heitä niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet kirkkoon jumalanpalveluksen aikana, vaan osa kuunteli kirkonmäellä kirkonmenoja. Koko sunnuntaipäivän oli Muhoksella yleinen liputus.
Lue koko juhlakuvaus täältä.
Katoksessaan tapulin seinustalla seisoo tervattu virsujalkainen ukko, jonka on tehnyt Eljas Vainio vuonna 1934. Ukon takki on rinnan päältä soljella kiinnitetty. Ristissä olevien käsien välissä on rahalipas, jossa on saranoitu kansi. 2000-luvulla lipasta korjattiin siten, ettei sinne voi laittaa rahaa. Syynä tähän oli se, että rahalipas rikottiin toistuvasti muutaman hassun kolikon tähden, ja samassa rytäkässä usein myös ukko vaurioitui. Lippaan kunnostuksen yhteydessä vaivaisukko käsiteltiin ulkoapäin. Pituus 127 cm, hartiat 36 cm.
Kylä Muhos
Tilan nimi Maantieholappa (no 30 Muhoskylä)
Tilannevuosi 1933
Omistaja Emil Manni, Martta Virtanen o.s. Manni, Eljas Vainio, Signe Vainio o.s. Manni (Eteläpohjalaiset Mannit olivat ostaneet tilan Pekka ja Aarne Nykyriltä. Epäselvyyksien vuoksi kauppa välillä peruttiin, mutta lopulta he ostivat tilan Nykyrien pakkohuutokaupasta). Nykyrit muuttivat Oulujoelle.
MAANTIEHOLAPPA 0,8 km Muhoksen asemalta ja 40 km Oulusta. Omistajat v:sta 1929 Emil Manni ja Martta (o.s. Manni) Virtanen sekä Eljas ja Signe (o.s. Manni) Vainio. Pinta-ala 670 ha, josta peltoa 106, luonnonniittyä 10, muuta viljelyskelpoista maata 45 sekä metsää ja joutomaata 509 ha. Pellot tasaisia hiekka- ja suomultamaita. Vapaa viljelys. V. 1930 oli 4 ha ruista, 15 kauraa, 3 ohraa, 1 perunaa, 2 juurikasveja, 72 heinää, 5 laidunta ja 4 ha kesantoa. Talouskeskus viljelysten päässä, maantien varrella. Päärakennus (8 huon.) puusta, v:lta 1920. 50 lehmän navetta on tehty kivestä; siinä on vesijohto. Kotieläimiä: 3 hevosta, 10 lehmää, sonni ja 4 lammasta. Myydään maitoa osuusmeijeriin sekä viljaa ja rehuja Ouluun. Mäntymetsä. Sähkövalo Muhoksen sähköosuuskunnalta. Traktori veto- ja voimakoneena.
Eljas Pertteli Vainio (aik. Nopola, s.15.8.1901 Kyrö Veräjänkorva Karinainen, k. 10.1.1985 Loimaa)[1] oli suomalainen maanviljelijä, pakinoitsija ja paikallishistorian harrastaja. Vainio kirjoitti pakinoita Kunnalliseen Viikkolehteen.
Vainio kävi kansakoulun ja palopäällystön koulun 1939–40. Hän oli maanviljelijänä vuodet 1925–36, sen jälkeen esimiehenä ja palopäällikkönä Oulu Oy:ssa 1937–44, kuljetuspäällikkönä ja palopäällikkönä Puukemia Oy:ssa 1944–52 sekä piiritarkastajana Aura ja Salama yhtiöissä 1952–55. Sittemmin Vainio toimi yksityisyrittäjänä ja freelance-toimittajana Kunnalliselle Viikkolehdelle.
Vainion vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Konrad Juhonpoika Nopola-Vainio ja Anna Liisa Juhontytär (o.s. Nummila). Vainion puoliso oli Signe Susanna (o.s. Manni) vuodesta 1923.
